Suurella sydämellä ihan sikana. Suomen kielen kuvaileva fraasisanakirja

465 Pages·11.304 MB·Finnish

by  Muikku-Werner Pirkko et al.

Suomen kielen
V «L-- - O - -
kuvaileva
- ^ 2_ H
.V \ V _ _ _ _ _ KjPsJ,
i -
fraasisunakirja
.. _ L _ \_ — —
Pirkko Muikku-VVerner, Jarmo Harri Jantunen, Ossi Kokko
Suurella sydämellä ihan sikana
Suomen kielen kuvaileva fraasisanakirja
Gummerus
Esipuhe
Kielissä on paljon kiteytyneitä ilmauksia, jotka kertovat ihmisten
ajattelutavoista ja elämästä. Ne kantavat mukanaan tietoa kult-
tuurisesta ja yhteiskunnallisesta muutoksesta kautta aikojen.
Kullakin kulttuurilla j a yhteisöllä on omanlaisiaan sanontoj a j a
fraaseja, mutta laajallekin levinneitä ja kulttuureita yhdistäviä
sanontoja on olemassa. Suurella sydämellä ihan sikana. Suomen kielen
kuvaileva fraasisanakirja esittelee tämän hetken suomalaisia sanonto-
ja, mutta huolimatta teoksen kiinteästä yhteydestä nykykieleen
osasta mukaan otetuista ilmauksista on aistittavissa myös men-
nyt. Uusi sanakirja on tarpeen siksi, että tunnettaisiin paitsi uu-
dismuodosteita myös käyttökelpoisia vanhoja fraaseja.
Fraaseja pidetään usein täysin jähmettyneinä, yhteen asuun
vakiintuneina ilmauksina. Tämän sanakirjan yksi tärkeä tehtävä
on tuoda näkyville kaikentasoista vaihtelua, jonka voi selvittää
isoista tekstiaineistoista. Tavallista on merkityksen väljentymi-
nen ja supistuminen. Vanhojen sanakirjojen mukaan olla härillään
on tarkoittanut 'olla kiimassa', mutta nykyisin siihen kytkeytyy
kaikenlainen 'kiihdyksissään oleminen'; antoa kenkää tunnetaan
paitsi 'irtisanomisen, erottamisen', myös 'ajamisen, lujaa mene-
misen' merkityksissä. Tyylisävyn muuttuminenkin on tavallista.
Tällöin alun perin leikillinen ilmaus, kuten konsulikyyti, virallis-
tuu. Konkreettisesta puolestaan tulee abstraktinen. Uida liiveihin
on tutuin merkityksessä 'käydä johonkuhun käsiksi'. Nykyisin
sitä käytetään kuvaamassa myös vaikutuksen tekemistä: jokin tai
joku ui liiveihin eli 'ihastuttaa' erityisesti. Vaihtelu ei liity vain
merkitykseen, vaan sitä voi esiintyä myös fraasin sanoissa. Jokin
voi koetella, raastaa tai repiä hermoja, jolloin hermot ovat kireällä tai
pinnalla. Joissain sanonnoissa vuorottelevat sanan tai sanojen eri
muodot: ei koira tai koirat perään hauku; heikoissa kantimissa tai heikoilla
kantimilla .Joskus kyseessä on muuntelu puhutun j a kirj oitetun
kielen välillä: aikuisten oikeasti tai aikuisten oikeesti. Rinnakkaisuutta
paljastuu ilmauksista, joissa sitä ei osaa välttämättä odottaa: tehdä
eetvarttia, eedvarttia tai eetua.
Esipuhe 6
Muutosta luovat kieleen ennen kaikkea uudehkot tulokkaat.
Kaikkein taajimmin niitä pyrkii sanastoon nimiksi uusille asioille
ja ilmiöille, kuten hormonihiiri ja infoähky. Myös nasevissa vanhoissa
sanonnoissa on paljon kuohuntaa. Iäkkäitä fraaseja käytetään
entisistä poikkeavissa merkityksissä, tuoreita syntyy. Jotkin jäävät
päiväperhoiksi, osa sinnittelee kauan. Vastasyntyneen sanonnan
elinikää ei voi ennustaa. Yksi ajankohtainen ilmiö on raja-aitojen
kaatuminen. Tällä hetkellä tekstien laajentunut maailma (chat,
internet, tekstiviestit) tuo kieleen uusia tekstimuotoja, joista osa
lähenee puhuttua kieltä. Tämä kehitys osoitetaan tässä sanakir-
jassa fraasien puhekielisillä muunnoksilla.
Erilaisia sanontoja esitteleviä kirjoja on ollut tarjolla varhem-
minkin. Sakari Virkkusen toimittama Suomalainen fraasisanakirja
(i974) ja Erkki Karin Naulan kantaan. Nykysuomen idiomisanakirja (1993)
keskittyvät ennen muuta fraasien merkitykseen. Jukka Parkkinen
puolestaan kiinnittää teoksessaanAasinsilta ajan hermolla (2005)
erityishuomiota sanontojen alkuperään - monet niistä paljastuvat
tuontitavaraksi, suoriksi käännöslainoiksi. Merkitysten selvit-
tämisessä tekee jatkuvasti arvokasta työtä Kotimaisten kielten
tutkimuskeskus. Sanontojen kiinnostavia yhteyksiä vanhaan suo-
malaiseen kulttuuriin on käsitelty myös Helsingin Sanomien kuu-
kausiliitteessä. Suurella sydämellä ihan sikana -sanakirjassa sanojen
ja sanontojen historiaan ei puututa osittain siksi, että käsitykset
niiden synnystä voivat joskus olla hyvinkin ristiriitaisia. Alkupe-
rän selvittäminen olisi täysin oma tutkimustehtävänsä.
Tämä sanakirja eroaa edellisistä ennen kaikkea siten, että
se pyrkii lähestymään sanontoja - myös yksittäisiä ilmeikkäitä
sanoja - niiden tämänhetkisestä todellisesta käytöstä käsin. Ai-
emmissa sanakirjoissa yksittäinen fraasi sijoitetaan usein vakiin-
tuneisiin, tunnettuihin sitaatteihin tai ne selitetään ilman esi-
merkkejä, jolloin mahdolliset rinnakkaismerkitykset ja tyypilliset
arkiset yhteydet eivät tule näkyville. Nyt ilmaukset esitetään kon-
tekstissaan, todellisissa tekstiyhteyksissään. Suurella sydämellä ihan
sikana on siten ensisijaisesti kuvaileva (deskriptiivinen) sanakirja.
Se on apuväline, jonka avulla saa käsityksen siitä, mitä kulttuu-
ritietoa kiteyttävät fraasit merkitsevät ja millaista on niiden aito
käyttö. Sanakirja ei ole ohjaileva (preskriptiivinen), joten siinä ei
kerrota, milloin jotakin idiomia pitää käyttää. Sanonnan yhtey-
dessä saattaa olla kuitenkin sen sävystä maininta, kuten arkinen,
vanhahtava tai alatyylinen. Näin lukija pystyy itse tilanteittain
7 Esipuhe
arvioimaan fraasin soveltuvuutta esimerkiksi oman puheensa tai
kirjoituksensa höysteeksi. Arkisen ja usein puhekielisen sanonnan
yhteydessä on syytä valpastua: sanakirja ei aina anna ehdottomia
ohjeita sanan oikeinkirjoituksesta, sillä osa sanonnoista on vielä
vakiintumattomia tai osassa on käynnissä muutos. Siten kirjoitus-
asu etsii vielä muotoaan. On muistettava, että arviot fraasin sävys-
tä eivät ole ehdottomia, vaan joku toinen lisäisi moneen muuhun-
kin ilmaukseen jonkin tyylisävyn kuvauksen tai päätyisi erilaiseen
tulkintaan kuin tässä kirjassa on päädytty. Kaiken kaikkiaan tässä
kirjassa esitettyjen sanontojen ja esimerkkien kannalta ei ole
olemassa huonoa j a hyvää kielenkäyttöä vaan vain kielenkäyttöä.
Kuten alussa mainittiin, fraasit eivät välitä pelkästään infor-
maatiota, vaan ne avaavat näkymiä kulttuuriin laajasti ymmärret-
tynä. Panna riita kahtia kertoo pyrkimyksestä välttää ristiriitoja;
ilman sarvia ja hampaita puolestaan korostaa mieltymystä suorasu-
kaisuuteen. Fraasit paljastavat myös asenteita, kuten hyväksyntää
(Ville on hyvä suustaan) tai j onkinasteista kriittisyyttä (Pekka ei sylje
lasiin). Tällaisten lisäsävyjen tunnistamattomuus voi johtaa sanon-
nan epäonnistuneeseen käyttöön. Ei riitä, että tietää fraasin mer-
kityksen, vaan on lisäksi tiedettävä, millaista suhtautumista se
todennäköisesti herättää. Elää kädestä suuhun kertoo jonkun henkilön
elintavoista ja saattaa aiheuttaa arvostelua tai sääliä häntä koh-
taan . Ärsyyntynyt voi taas purkaa paineitaan: sappeni kiehuu. Jotkin
sanonnat saattavat vakiintua kommentoimaan edellä sanottua,
kuten mainoksesta "karannut" Elämä on. Sanonnat kehittelevät kes-
kusteluja tiettyyn suuntaan tai ylläpitävät tiettyä sävyä. Sanonto-
jen avulla voidaan keventää tunnelmaa; melko moneen niistä liit-
tyy huumoria: jollakulla on kokovartalokipsi tai joku on laulukuorossa.
Fraasien käyttö luo j opa me-henkeä: me löydämme yhteisen sävelen.
Rikasta sanastoa ja osuvien sanontojen hallintaa on varsinkin
aiemmin pidetty nimenomaan kehittyneen kielitaidon merkkinä.
Samaten niiden on ajateltu viihtyvän vain juhlapuheissa. Joiden-
kin toisten mielestä fraasit kuuluvat pelkästään epämuodollisen
kielen yhteyteen, jutustelun höysteeksi. Tämän näkemyksen
mukaan niiden avulla siis elävöitettäisiin lähinnä suullista esitys-
tä. Molemmat käsitykset ovat liian suppeita, suosivathan fraaseja
niin lehtien toimittajat - erityisesti urheilu-, talous- ja kulttuu-
ritoimittajat - kuin poliitikotkin, joiden puheita lehdissä referoi-
daan. Fraasit ovat arjen kielenkäytössä varsin tavallisia, minkä
huomaa, kun niille herkistää korvansa. Siten on välttämätöntä
Esipuhe 8
tietää sanontojen todellisista esiintymistä ja niiden käyttöön koh-
distuvista erilaisista vaatimuksista.
Paras motivaatio sanakirjan tekoon on kuvitteellisen kohderyh-
män tarpeisiin vastaaminen. Sanontojen hallintaa on aina pidetty
syntyperäisten kielenpuhujien tai lähes heidän tasoistensa kie-
lenoppijoiden erikoistaitona. Nykyisin maassamme - ja sen rajojen
ulkopuolella - on entistä enemmän suomen kieltä opiskelevia; myös
he tarvitsevat tietoa fraaseista. Ne edustavat kielenoppijan näkökul-
masta tietyssä määrin hankalaa kielenkäyttöä, koska niiden merki-
tys ei aina ole ennustettavissa ja niillä saattaa olla epätavallisiakin
esiintymisrajoituksia: ne viihtyvät tietyntyyppisten toisten ilmaus-
ten kanssa. Esimerkiksi laulukuoroon useimmitenpuäotaan, joudutaan
tai passitetaan. Fraaseihin liittyy myös erityisiä mielleyhtymiä, joten
ne eivät sovellu käytettäviksi missä tahansa tilanteissa. Opetettaessa
suomea ulkomaalaisille sanontoihin ei mainittavasti kajota - aina-
kaan kovin varhaisessa vaiheessa. Tämä on tietyllä tavalla ekonomis-
ta, sillä jokainen sanonta on opeteltava sellaisenaan. Puhekielisen
aineksen mukanaoloa sanakirjassa voidaan ei-syntyperäisen kannal-
ta pitää etuna, koska se auttaa heitä puhutun kielen maailmassa.
Sanonnoilla on merkittävä roolinsa sekä puheessa että kirjoituk-
sessa. Niiden värikkyys ja eloisuus houkuttavat monia, mikä
näkyy myös sanakirjojen suosiona. Sanontojen ja niiden käytön
tuntemuksesta hyötyvät tekstityön ammattilaiset, kuten kirjai-
lijat, toimittajat, kääntäjät, tulkit ja opettajat. Suomalaista kauno-
kirjallisuutta käännetään yhä enemmän, ja suomea tulkataan
EU: ssa palj on. Lisäksi sanakirj a soveltuu kaikenlaisen opiskelun j a
erilaisen kirjoitustyön tueksi. Sitä voivat käyttää äidinkielen opet-
tajat ohjatessaan koululaisia ja opiskelijoita tutustumaan elävään
kielenkäyttöön. Sekä haku- että lukuteoksena sanakirjasta on iloa
kaikille. Kirja on tietyllä tasolla myös yleistietoteos kielenkäytön
kautta avautuvasta suomalaisuudesta.
Toivomme, että sanakirjastamme on hyötyä ja huvia mahdollisim-
man monelle suomen kielen sukkeluudesta nauttivalle lukijalle, niin
syntyperäiselle suomen puhujalle kuin suomea opiskelevallekin.
Joensuussa j a Oulussa 30.5.2008
PirkkoMuikku-Werner • Jarmo Harri Jantunen • Ossi Kokko
Sanakirjan käyttäjälle
Hakusanaston rajaus
Sanakirjaan on pyritty ottamaan materiaalia, josta kielenkäyt-
täjille on todennäköisesti hyötyä ja josta ollaan kiinnostuneita.
Monia aiemmissa sanakirjoissa mukana olleita fraaseja ei enää
ole mukana, koska niiden esiintymät ovat vähäisiä nykypäivän
teksteissä. Sanakirjastamme puuttuvat myös lentävät lauseet
(sitaatit tunnettujen henkilöiden sanomuksista), sananlaskut ja
aforismit, koska niitä julkaistaan muissa yhteyksissä. Sanakirjan
lähes 4 ooo sanontaa edustavat osittain vanhempaa, nykyäänkin
aktiivisesti käytössä olevaa, osittain uutta kerrostumaa. Kirjaan
on sisällytetty rakenteeltaan melko vakiintuneita sanaliittoja
j a sanontoj a - ilmauksia, j otka eivät ole tulkittavissa yksittäisten
osiensa summina - mutta myös yksittäisiä, usein ajankohtaisia
muotisanoja, joita käytetään fraasinomaisesti tietyssä tehtävässä.
Tällaisia ovat esimerkiksi nollatutkimus ja salarakas. Osa, kuten
norsunluutorni (ivory tovver), edustaa käännöslainoja, jotka kuuluvat
nykysuomeen olennaisesti kuten ovat kuuluneet suomen kieleen
koko sen historian ajan.
Kuten sanakirjan nimestä näkyy, olemme valinneet sanan
fraasi yleisnimikkeeksi. Kielitoimiston sanakirjan määritelmän
mukaan fraasi on 'sanonta(tapa), lauseparsi, korulause'. Mukaan
ottamiemme yksittäisten sanojen kuvaamiseen fraasi soveltuu
huonosti, mutta ne ovat sanakirjassa vähemmistönä, joten niiden
tuomista kirjan nimen tasolle ei pidetty välttämättömänä. Nimeä-
miseen tarjoutuu monia vaihtoehtoja: voitaisiin puhua paitsi
fraaseista, myös puheenparsista tai idiomeista. Monet ulkomaiset
sanontoja sisältävät sanakirjat on nimetty idiomisanakirjoiksi,
mutta olemme halunneet vältellä tämän nimityksen käyttöä. Syy-
nä tähän on se, ettei termi ole riittävän laaja sisältääkseen sellaisia
sanontoja, jotka eivät ole kovin yllättäviä vaan joiden kirjaimelli-
nenkin tulkinta on suurin piirtein "oikea" lähtökohta: esimerkiksi
Ei lämmin luita riko. Niissä on silti mukana jokin selvästi kuvallinen
Sanakirjan käyttäjälle
Hakusanaston rajaus 10
aines, kuten edellä luiden rikkominen. Kuvallisuus on tärkeä kriteeri,
sillä joissain tapauksissa samaa ilmaisua voidaan käyttää sekä ei-
kuvallisesti että kuvallisesti: jos joku on paitsiossa, 'on pelaaja syöttö-
hetkellä vastustajan kenttäpuoliskolla puolustajien takana', mutta
kuvallisesti 'joku jää ulkopuoliseksi'. Vain jälkimmäinen merkitys
tulee mukaan sanakirjaan. Käytämme Kielitoimiston sanakirjan
tavoin termiä sanonta fraasin synonyymina.
Fraasi voidaan väljästi määritellä puheenparreksi, jonka merki-
tystä ei ole aina mahdollista päätellä siihen sijoittuvien yksittäis-
ten sanojen perusteella, sitä ei voi tulkita kirjaimellisesti. Esimer-
kiksi tulla ulos kaapista ei fraasina tarkoita konkreettista siirtymistä
kaapin ulkopuolelle vaan yleensä seksuaalisen suuntautumisen
paljastamista julkisesti. Jos sanottua yrittää eritellä yksittäisistä
sanoista lähtien, merkityksen tulkitsee väärin. Kun merkitys ei
ole siis osien summa, on tietysti ensiarvoisen tärkeää selvittää,
mitä sanonnalla ylipäänsä tarkoitetaan. Varsinkin jos myös kirjai-
mellinen tulkinta on mahdollinen, voidaan päätyä virheelliseen
tulokseen. On ikävä väärinkäsitys, jos lauseesta Ville sai Marjalta
rukkaset Marja tulkitaan lahjanantajaksi, jonka hyväsydämisyy-
destä Ville hyötyy, vaikka tilanne on Villen kannalta pikemminkin
harmillinen.
Sanakirjamme uutuusarvo perustuu siihen, että ensimmäi-
sen kerran näytetään, millaisissa yhteyksissä suomessa fraaseja
todella käytetään. Niitä eivät omi vain yhteisön hyväksymät sa-
naniekat vaan kirjoittava kansa, joka käyttää elävää kieltä, näkee
vaivaa sanoakseen asiansa muutenkin kuin menemällä sieltä ali,
missä aita on matalin. Sanakirj a ei kastita ihmisiä meihin j a muihin:
emme usko ajatukseen, jonka mukaan me saamme - ja osaamme
- käyttää idiomeja, te ette. Vanha ja uusi kohtaavat tekstiesimer-
keissä tuoreella tavalla: Vanhassa vara parempi - kunhan on cool. Luovaa
ja rikasta kielenkäyttöä on paitsi uusien sanontojen keksiminen,
myös vanhojen sanontojen käyttö uusissa yhteyksissä. Kuluneiden
fraasien kivettynyt käyttö ei sen sijaan ilmennä mitään erityistä
kirjallista lahjakkuutta, mutta kertoo sekin halusta nauttia suo-
men kielen rikkaudesta.
Sanakirjan käyttäjälle
11 Aineiston lähteet
Aineiston lähteet
Laajojen sähköisten tekstiaineistojen eli ns. tekstikorpusten hyö-
dyntäminen auttaa löytämään sanonnoista uusia ulottuvuuksia.
Fraasien merkitykset eivät aina ole täysin kiteytyneet tai jähmetty-
neet, vaan usein vanhat sanonnat ovat saaneet uusia sävyjä, joihin
aikaisempaan käyttötapaan tottunutkin voi tutustua esimerkkien
kautta. Sanakirjamme lähes 4 000 fraasia on pyritty esittämään
sellaisen esimerkkiaineiston avulla, että erilaisten käyttöyhteyksi-
en kirjosta saadaan monipuolinen kuva. Jonkin verran esimerkki-
en edustavuutta punnittaessa on luotettu tekijöiden omaan intui-
tioon syntyperäisinä kielenpuhujina.
Sanakirjan esimerkit on poimittu osittain Suomen kielen teks-
tipankista, joka on Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen ja
Tieteen tietotekniikan keskuksen (CSC) sähköinen tekstiaineisto.*
Se koostuu mm. lukuisista Suomessa ilmestyvistä sanomalehdis-
tä. Lisäksi sanontoja on kerätty ahkerasti nykypäivän sanoma- ja
aikakauslehdistä sekä muista viestimistä. Mukaan on pyritty ot-
tamaan sanontoja tai sanoja, jotka ovat tällä hetkellä aktiivisessa
käytössä. Aivan tuoreimmat fraasit eivät välttämättä esiinny kovin
tiuhaan, mutta ainutkertaisia sanontoja ei sanakirjaan ole kui-
tenkaan otettu. Sanontoja tulee kieleen koko ajan lisääjä olemassa
olevat saavat uusia merkityksiä, joten yhden kielen sanontojen
täydellistä kuvausta on mahdotonta esittää. Lisäksi laajaan aineis-
toon perehtyvä huomaa äkkiä, ettei osa tutuilta tuntuvista fraa-
seista ole kovin yleisiä kirjoitetussa tekstissä.
Käytetyt esimerkit ovat siis peräisin aidoista teksteistä. Esi-
merkkejä on joskus kuitenkin muokattu hieman, mikäli hiomi-
nen on ollut sanoman ymmärtämisen kannalta välttämätöntä;
esimerkiksi pronominit, kuten tämä tai hän, on tarvittaessa kor-
vattu sanalla, johon ne viittaavat. Joitakin tarpeettomia yksityis-
kohtia on karsittu, jotta sanonta erottuisi paremmin lauseesta.
Varsinkin kielteisten asioiden yhteydessä suomalaiset toimijat
(heidän nimensä) on häivytetty. Jossain määrin esimerkkien kieli-
asua on huollettu, pilkkuja lisätty ja yhdyssanojen kirjoitusasuun
puututtu, jos tällainen toiminta on selventänyt asiaa. Mikäli esi-
merkkiaineisto on tyyliltään selvästi puhekielistä tai muistuttaa
puhekieltä, tällaiseen korjaukseen ei ole kuitenkaan ryhdytty. Tyy-
lilajiin sinänsä ei kajota, eikä sitä pyritä ennakolta rajoittamaan.
* hhtp: //www. csc. fi/kielipankki/aineistot/viittaus. phtml
Sanakirjan käyttäjälle
Sana-artikkelin rakenne 12
Jotta idiomin käytön rikkaus tulisi esille, ei ole tarkoituksenmu-
kaista ottaa vain yhden tyylilajin esimerkkejä. Kieli muuttuu
koko ajan, ja jos idiomi viihtyy niin juhlavassa kuin vapaamuo-
toisessakin kielenkäytössä, moniulotteisuus on tärkeää kirjata ja
todistaa juuri esimerkkien avulla. Julkinen kielenkäyttö on ajan
mittaan suosinut erityyppisiä suuntauksia: Agricolan ajan teks-
tien juhlavuudesta ja uskonnollisuuspainotteisuudesta on otettu
pitkä harppaus kohti tiedottamisen viihteellistymistä ja ilmaisun
arkisuutta. Kielen mukautumiskyvystä kertoo, mikäli sama fraa-
si tilanteittain sijoittuu toisistaan poikkeaviin tekstiyhteyksiin.
Tekstilajit sekaantuvat nykyisin
entistä enemmän, eivätkä sanonnan esiintymisedellytykset ole
enää aina ahtaita. Tyylilajien näyttäminen esimerkein on mieles-
tämme vienyt meidät - toisin kuin aiemmat idiomisanakirjojen
tekijät - lähelle kielelle tyypillistä vaihtelua.
Sanontojen merkityksiä selittäessämme olemme hyödyntäneet
paitsi omaa kielentuntemustamme myös aiempia idiomi- ja yleis-
kielen sanakirjoja sekä Kielitoimiston sanakirjaa (MOT).
Sana-artikkelin rakenne
PÄÄHAKUSANAT
Sana-artikkelien laadinnassa nojaudutaan seuraaviin periaattei-
siin . Aakkosellinen j ärj estys perustuu yksittäisiin päähakusanoi-
hin, esimerkiksi nenä (fraasi nenä kirjassa). Mikäli käsiteltävänä on
kahden tai useamman sanan muodostama sanonta, päähakusa-
naksi on valittu sanaliitosta se jäsen, joka ensimmäisenä kantaa
kuvallista merkitystä. Esimerkiksi toinen ääni kellossa järjestyy
ääni-sanan alle. Idiomi voisi olla myös kello-sanan alla, koska konk-
reettisesta kellostakaan ei ole kyse, mutta ratkaisu on tehty jär-
jestyksen mukaan. Tavallisimmin päähakusana on substantiivi,
mutta myös verbit ja partisiippimuodot (esim. nukkuva) voivat olla
päähakusanoina.
Koska kirjan sanakirjaosuudessa on pyritty välttämään viittauk-
sia sanasta tai fraasista toiseen, sama sana tai fraasi esiintyy siinä
vain kerran. Haluamansa fraasin lukija löytää hakemiston avulla
(ks. myöhemmin HAKEMISTON KÄYTTÖ).
FRAASIT
Päähakusanaa seuraavat aakkosjärjestyksessä siihen liittyvät
fraasit ja niiden tyypilliset rinnakkaismuodot, jotka on erotettu