SUOMEN ÄPJ

67 Pages·1974·2.7 MB·Finnish

SUOMEN ÄPJ<EOLoc;INEN SE
MUINAISTUTKIJA 3/1999
Vastaava toimittaja:
Petri Halinen, HY kulttuurien tutkimuksen laitos, arkeologia, PL 59, 00014 Helsingin
yliopisto. Puh. 09-19123577. Sähköposti: [email protected]
Toimituskunta:
Jouko Pukkila, Amiraalistonkatu 1 B, 20100 Turku.
Puh. 02-2302327 tai 050-3262104. Sähköposti: [email protected]
Tuija Kirkinen, HY kulttuurien tutkimuksen laitos, arkeologia, PL 59, 00014
Helsingin yliopisto. Puh. 09-19123579. Sähköposti: [email protected]
Eero Muurimäki, Varpukatu 5,05800 Hyvinkää.
Puh. 019-488043. Sähköposti: [email protected]
Jari Okkonen, OY arkeologian laboratorio, PL 1000,90401 Oulun yliopisto.
Puh. 08-5533236. Sähköposti: [email protected]
Pirjo Hamari, Museovirasto, PL 913, 00101 Helsinki.
Puh. 09-4050256. Sähköposti: [email protected]
Muinaistutkija ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Painos 450 kpl. ISSN 0781-6790.
Taitto Juha-Pekka Joona. Kannen suunnittelu Mikael E. T. Manninen.
YLIOPISTOPAINO, Helsinki 1999.
Muinaistutkijan vuosikerran tilaushinta Suomeen 100 mk, ulkomaille 120 mk.
Tilausosoite: Muinaistutkija, Suomen arkeologinen seura, Museovirasto, PL 913, 00101 Helsinki.
Irtonumeromyynti: Akateeminen kirjakauppa, Helsinki. Tiedekirja, Helsinki.
Ilmoitusten hinnat: takakansi 400 mk (1/2 sivua 200 mk), takakannen sisäpuoli 350 mk (1/2 sivua 175
mk), sisäsivut 300 mk (1/2 sivua 150 mk).
Kirjoitusten laatimisohjeet: Muinaistutkija julkaisee arkeologisia ja arkeologiaa sivuavia artikkelei
ta, katsauksia, keskustelupuheenvuoroja, kirjojen ym. julkaisujen ja näyttelyjen arvosteluja ja
esittelyjä. Käsikirjoitukset lähetetään Muinaistutkijan vastaavalle toimittajalle yllä olevaan osoittee
seen. Ne tulee toimittaa levykkeellä, mieluiten PC:n WP tai Microsoft Word -muodossa. Muista
tiedostomuodoista pyydetään sopimaan etukäteen. Toimitukselle lähtetään levykkeen lisäksi myös
paperituloste. Levykkeitä ei palauteta kirjoittajille.
Lehteen tuleva aineisto on jätettävä vastaavalle toimittajalle viimeistään 31.10. (uro 4/99)
ja 31.12. (uro 1/2000).
Suomen arkeologinen seura perustettiin vuonna 1982 ylläpitämään eri tehtävissä toimivien suomalais
ten arkeologien keskinäisiä kontakteja. Tieteellisen ja muun alaan kohdistuvan keskustelun
virittäminen sekä arkeologisen tutkimuksen tason kohottaminen ovat seuran toiminnan päämääriä.
Muinaistutkija on neljä kertaa vuodessa ilmestyvä lehti lähinnä kotimaisia arkeologeja ja arkeologian
harrastajia varten.
SISÄLLYS
Nukkumajoki 2 -saamelaiskylä sukupuoli-
arkeologisena tutkimuskohteena. Maria Inkiläinen .................................................................. 2
Paluu menneisyyteen -Tyrvännön
asutushistoriaa rautakaudeIta keskiajalle. Jouni Taivainen ..................................................... 15
Kalliomaalauksemme -uskontoarkeologisen
tutkimuksen lähtökohtia. Janne Saavalainen .......................................................................... 22
KuIttuurikerrokset suurennuslasin alla -esimerkki
kerrosanalyysistä ja siihen liittyvistä mahdollisuuksista. Marita Kykyri ................................ 34
Pään luita Pälkäneen vanhan kirkon kaivauksesta 1992. Panu Nykänen & Petri Nykänen .. 43
Kolumni: Pieniä Marioita Serviuksen muurissa. Ulla Rajala & Juha-Matti Vuorinen .......... 46
Keskustelua: Tiedettä! Suomalainen arkeologia alennustilassa. Vesa-Pekka Herva .............. 47
Kirja-arvostelu: Akateeminen väitöskirja vai viimeistelemätön kotiseutututkimus?
Mihin yliopistojen tulosvastuu ohjaa tutkimusta? Georg Haggren ........................................ 56
Kirja-arvostelu: Kirja Viron arkeologisista luukammoista. Andres Tvauri ............................ 59
Ajankohtaista: Valmistuneita opinnäytetöitä. Pirjo Hamari ................................................... 62
VROUW MARIA - HYLKYJEN HYLKY
Petri Halinen
Useiden hyvin säilyneiden hylkyjen löytymi tuuriministeri on asettanut yhden hengen työ
nen viime aikoina - erityisesti Vrouw Marian ryhmän selvittämään eri tutkimus- ja rahoitus
- on nostanut kiinnostuksen meriarkeologiaa vaihtoehdot sekä mahdollisesta hylyn museoi
kohtaan korkealle. Todellisuudessa seikkailuja misesta aiheutuvat ongelmat. Myös Museo
kaipaavan suuren yleisön mielissä kiinnostus virastolla on työryhmä, joka selvittää eri vaih
kohdistuu kätkössä oleviin aarteisiin. Meriar toehtoja.
keologia kiinnostaa siinä sivussa. Vrouw Marian lastiIta odotetaan paljon.
Meriarkeologia tarjoaa runsaasti uutta tie Pettymyksiinkin on varauduttava. Jos niin käy
toa laivoista ja merenkulun historiasta. Suo ja hylyn tutkimukseen on uhrattu (sijoitettu?)
messa on nousemassa meriarkeologien suku runsaasti rahaa, miten käy muiden hankkeiden?
polvi, jolla on taitoa toteuttaa vaativiakin hank Jäävätkö ne jo tutkimusten kuluessa ilman ra
keita. Tähän mennessä saadut tutkimustulokset haa tai aiheuttaako pettymys koko orastavan
ovat olleet rohkaisevia. Työt on kuitenkin voi tieteenhaaran näivettymisen? Toiveiden tulee
tava tehdä huolellisesti suunniteltuna ja tieteel olla realistisia, jotta liialliset odotukset eivät
lisen tutkimuksen vaatimien menetelmien mu kostautuisi. Aluksi kannattaa selvittää, miten
kaisesti. Pelkkä hylyn lastin nostaminen eli hyvin Vrouwn lasti on säilynyt ja sitten vasta
aarteiden taiteen otto ei saa tulla kysymykseen. luoda odotuksia - pitääkö hollantilainen alus
Mitä Vrouw Marialle pitäisi tehdä? KuIt- nostaa vain siksi, että siinä on arvokas lasti.
Muinaistutkija 3/1999
NUKKUMAJOKI 2 - SAAMELAISKYLA
SUKUPUOLIARKEOLOGISENA
TUTKIMUSKOHTEENA
Maria Inkiläinen
Alustukseksi
Arkeologia tieteenalana pyrkii tutkimaan mui on yksi niistä tutkimussuuntauksista, jotka ovat
naisuudessa tapahtunutta inhimillistä toimin kehittyneet postprosessualistisen ajattelun poh
taa. Kuitenkin, kun arkeologisen tutkimuksen jalta. Genderarkeologian pääasiallisena tutki
kiinnostus kohdistetaan inhimillisen elämän muskohteena ovat kulloisessakin tutkitussa yh
konkreettisista jäännöksistä, arkeologisista teisössä esiintyvät sosiaaliset suhteet: tutki
löydöistä tai rakenteista, jäännökset synnyttä muksen lähtökohtana toimii tällöin sukupuoli.
neeseen inhimilliseen toimintaan, on aihe koet Keväällä 1999 valmistuneessa pro gradu -
tu vähintäänkin ongelmalliseksi. Ongelmalli tutkielmassani pyrin tarkastelemaan sukupuol
suutta on pitkälti ylläpitänyt prosessualistiseen ten välillä vallinneiden suhteiden materiaalista
ajatteluun perustuva tutkimustapa, joka kyllä ilmentymistä yhden asuinpaikan sisällä. Tutki
on tuonut arkeologian teoriaan huomion kult muksen suuntautumisen vuoksi tutkitulta koh
tuurin mukautuvuudesta, mutta perustaa tul teelta vaadittiin riittävän suuren löytömäärän
kintansa lähinnä luonnontieteellisin menetel lisäksi ennen kaikkea kaivaustilanteessa löytö
min saataviin tuloksiin (Hodder 1986: 166). jen talteenottamista tarkoin koordinaatein. Ina
Vasta postprosessualistisen tutkimussuuntauk rin Nukkumajoki 2:n saamelaisessa talvi
sen myötä tutkimus on haluttu kohdistaa pro kylässä tehdyt kaivaukset täyttivät nämä ehdot;
sessualistien havaitsemasta kehityksestä itse lisäksi kohteen asuttaneesta yhteisöstä on löy
kehityksen taustalla vallitsevien rakenteiden dettävissä jopa kirjallisia aikalaiskuvauksia,
selittämiseen. jotka otettiin lähtökohdaksi tulkintoja muodos
Sosiaalista kanssakäymistä tutkittaessa ar tettaessa.
keologista aineistoa on pitkään pidetty "myk
känä" tutkimuskohteena. Postprosessualistisen
ajattelun mukaan materiaalinen kulttuuri ei Tutkimusalue
kuitenkaan ole itsenäisesti toimiva yksikkö
kulttuurin sisällä, vaan olennainen osa sitä, Nukkumajoki sijaitsee n. 3 km Inarin kirkon
joka muokkautuu ja muuttuu yhdessä muiden kylästä etelään (kartta 1). Joen varrelta tunne
kulttuurin osa-alueiden kanssa: koska materi taan 11 saamelaisen talvikylän sijaa (kartta 2;
aalinen kulttuuri on aktiivisesti luotu, on sen Carpelan & Lavento 1993: 97). Arkeologisia
kautta mahdollista tutkia myös sen luonutta tutkimuksia alueella on suoritettu vuosien
kulttuuria eri aspekteissaan (Damm 1994: 42; 1978-87 aikana, jolloin Helsingin yliopiston
Gibbs 1987: 80.) arkeologian laitos FL Christian Carpelanin joh
Genderarkeologia - sukupuoliarkeologia - dolla kaivoi Nukkumajoki 2:n, 4:n ja 8:n alu-
2
140 1110 1110 200
220
o
~oo
180
oSi
0
100 -. -
~~:1~s ~ ~ :::..
/III,/. ':..
140 ..." ,IPIIII/lI\-t~ 1,/
:=:~=:=~i) -""-
/
120 :-:-:-:-:-: "
II
C kuoppa
0$0 :-::-::-- • röykktö
o
aaumus
060 G h.ll1lkkO
ei E3l ~:~~"
t 1.()
040 /'1'\ elnne
~ ~
010 \\\\\IIIIIII\~~ ~ 100 m NUkkUm-aj-O-O-I-l~- >
000 '----_-'--_-'--_---'-_---'--_--J..._--'-_---'-_--'
Kartta 1. Kartta Nukkumajoen ympäristöstä, johon Kartta 2. Nukkumajoki 2: yleiskartta (Carpelan &
talvikylät on merkitty: I=Nukkumajoki 1, 2=Nukku Kankainen 1990:359:n mukaan)
majoki 2 jn~':' L=Lapinoja (Carpelan & Kankainen
1990:358:n mukaan)
eiIla (Carpelan 1991: 22). Laajimmat kaivauk hiekkavalli. Keskellä on sijainnut avoin, kivillä
set suoritettiin Nukkumajoki 2:ssa, jossa tutki reunustettu liesi (kuva 1). (Carpelan 1978: 7-
muksia varten avattiin yhteensä 3090 m2 (Car 9.)
pelan 1991: 22). Helsingin yliopiston kaivausten yhteydes
Nukkumajoki 2 -talvikylä sijaitsee kilo sä kaivettiin ja dokumentoitiin 9 kodansijaa
metrin päässä Inarijärven rannasta, 100 m ny lähialueineen. Löytöjä, joiden joukossa on sekä
kyisestä joenuomasta länteen, loivasti itään Skandinaviasta että Venäjältä tuotuja esineitä,
viettävällä rantatönnällä. Talvikylän muodos luetteloitiin yhteensä 517. Lisäksi alueelta on
tavat 24 muinaisjäännöstä: 15 kodansijaa, 2 peräisin toistaiseksi Suomen suurin luu
kivilatomusta sekä 7 käyttötarkoitukseltaan aineisto, yli 500 kg silvottua luuta. (Carpelan
tuntematonta kuoppaa. Havaituista kotaraken 1991: 26.)
teista 13 sijaitsee yhdensuuntaisessa, joen kul
kua seuraavassa jonossa (kartta 2), joiden li
säksi kaksi eroavat muista niin muodoltaan Lähtökohtana analogia ja etnografiset
kuin sijoittumiseltaankin. Niissä kodissa, joissa kuvaukset
oviaukko on havaittavissa, on se suunnattu län
teen, poispäin joesta. Rivistön kodat ovat olleet Analogian käyttö tieteellisenä metodina on
jokseenkin kuusikulmaisia, turvekattoisia puu yleisesti hyväksytty ja varsinkin Skandinavian
kotia, joita on ympäröinyt 1-1,5 m levyinen pohjoisten alueiden tutkimuksissa usein käytet-
3
dyt kuvaukset, joista mainittakoon Johannes
Schefferuksen Lapponia (alunperin vuodelta
1671), Johannes Tornaeuksen kaksi kuvausta
vuodelta 1772 sekä Gabriel Tuderuksen kerto
mus (1773). Analogioiden luotettavuutta pyrit
tiin tutkielmassa lisäämään käyttämällä useam
pia lähteitä: tällöin mukaan otettiin myös alu
eelta tehtyjä nuorempia tutkimuksia, joista
merkittävipänä T. 1. Itkosen Suomen Lappalai
set. Rajallisen vertailumateriaalin vuoksi per
spektiiviä pyrittiin laajentamaan ottamalla mu
kaan kuvauksia myös tutkitun alueen lähi
piiristä.
Kuva 1. Nukkumajoen kodan rakenne: l=liesi,
2=lattiapinta, 3=tyvihirsi, 4=kotakorvat, S=seinä Löytöaineiston jaottelu sukupuolten
laudat, 6=maavalli, 7=turvekate, 8=vanha maanpinta,
kesken
9=kasvava turve, lO=maanottokuoppa, ll=kivennäis
maa, 12=ylärakenne tuntematon. Piirros Christian Car
pelan, puhtaaksipiirros Virpi Rauhala. Etnografisten lähteiden antamien tietojen pe
rusteella luotiin varsinaisen esinetutkimuksen
ty metodi genderarkeologian piirissä (mm. pohjaksi taulukot, joihin oli kerätty löydetyt
Engelstad 1991; Mulk 1994). Analogian käy maininnat toisaalta sukupuolisesti eroteltavissa
tölle vaaditaan tällöin kuitenkin riittävät perus olevista työtehtävistä, toisaalta työhtehtäviin
teet. Selkeimpänä perusteena on käytetty tai esim. asujen koristamiseen käytetyistä esi
vertailuyhteisöidenJäheistä alueellista ja ajal neistä. Työtehtäviin liittyvät viittaukset jakau
lista sijaintia, jolloin voi suurimmalla todennä tuivat lähinnä ravinnon hankinnan ja ruuan val
köisyydellä olettaa jatkumoa paitsi esineissä ja mistuksen sekä tarvekalujen valmistuksen ja
niiden käyttötavoissa, myös sosiaalisessa ajat käsitöiden kesken; esineistön liittymisestä jom
telussa; kuitenkin on huomioitava, että analogi paan kumpaan sukupuoleen mainittiin yleisim
an käyttö on aina induktiivista päättelyä, jol mät työkalut kuten kirveet ja puukot, koristeis
loin päättely ei kaikissa vaiheissaan välttämättä ta sormukset ja vyöt.
ole totuuden säilyttävää, ja sisältää siksi ereh Naisten ja miesten roolit eivät kuitenkaan
tymisen mahdollisuuden (Niiniluoto 1983: 23, ole määriteltävissä yksiselitteisesti, vaan ne ra
29). Tämä erehtymisen mahdollisuus on analo kentuvat kulttuurillisesti monin eri tavoin
giaa käytettäessä otettava huomioon, mutta (Gibbs 1987: 79); samoin artefakteilla on
koska tieteellisesti "varmempaa" vaihtoehtoa useinkin ollut monia eri käyttötapoja, jolloin
ei toistaiseksi ole, on arkeologiassa analogian niitä ei voi suoraan yhdistää vain yhteen työ
käytölle sosiaalista aspektia tulkittaessa vaikea tehtävään ja samalla vain toiseen sukupuoleen
esittää vaihtoehtoja. (Alison Wylie on käsitel (Engelstad 1991: 134). Roolien rajojen epäsel
lyt ehkä perusteellisimmin analogian ongelmaa vyys jo niiden olemassaoloaikana yhdessä kir
artikkelissaan The Reaction against Analogy, jallisten lähteiden antaman sangen rajallisen
1985.) informaation kanssa ei mahdollista selkeiden
Myös Nukkumajoki 2:n sosiaalista elämää luokitusten tekemistä kuin murto-osasta tutki
tarkastelevan pro gradu -tutkielmani lähtökoh jan käsillä olevasta arkeologisesta jäämistöstä.
tana olivat etnografisten kuvausten kautta Nukkumajoki 2:n löytöaineiston kohdalla
muodostettu analogia: tärkeimpinä etnografisi löytöaineistosta rajattiin tarkastelun ulkopuo
na lähteinä toimivat varhaisimmat Lapista teh- lelle sellaiset epämääräisiksi tulkitut löydöt,
4
M M>N N N>M MN
HIOJN KIILLE HELMI HAKANEN HIHNANJAKAJA
HOHKAKIVI KORIST AMA TON
SORMUS JIEKIÖ KANTASORMUS KIRVES
KAIRA LAUNI KAAVIN KORISTETTU KORVALUSIKKA
SORMUS
KANNUKSEN METALLIASTIA KULOIN MINUSKELI LUKKO
VASARA
KEIHÄÄNKÄRKI NIITTI LAUKUN LEUKA NASKALI Jlul!l LUSIKKA
NASKALI
NASKALI SINETTI SAKSET NEULAKOTA NAPPI*
metalli)
NAULA TULUSRAUTA KORISTEKAHV AINEN PUNOSKETJU PII
VEITSI
NUOLENKÄRKI VALJASOSA VÄRTTINÄ VEITSI PURUPIHKA
PORA PUUKKO*
VALINMUOTTI** VEITSI*
VUOLTU PUU VYÖN HELA
TUURA VYÖN SOLKI
12 8 8 8 12
Taulukko 1. Nukkumajoki 2:n esine tyyppien jakautuminen sukupuolten kesken, jossa
M, selkeästi mieheen liitettävä löytö
M>N, suuremmalla todenuäköisyydellä mieheen kuin naiseen liitettävä löytö
N, selkeästi naiseen liitettävä löytö
N>M, suuremmalla todenuäköisyydellä naiseen kuin mieheen liitettävä löytö
MN, yhtä suurella todennäköisyydellä kumpaankin sukupuoleen liitettävä löytö
* tapauskohtainen
** tulkinnallisesti epäselvä: mahdollisesti myös hioin
jotka olivat niin katkelmallisia tai muuten tu ritelty, ja kunkin henkilön paikkaan ovat vai
houtuneita ettei niistä ollut mahdollista päätellä kuttaneet niin sukupuoli, ikä kuin muukin ase
niiden alkuperäistä käyttötapaa. Samoin jou ma; istumajärjestys on kuitenkin vaihdellut
kosta karsittiin sellaiset tunnistettavissa olevat saamelaisyhteisöstä toiseen, oletettavasti myös
!öytötyypit, joista ei etnografisissa lähteissä perhekunnasta toiseen. Kuvausten antamasta
löytynyt mainintaa. Lopputuloksena Nukku yhteneväisyyksien ja poikkeavuuksien joukos
majoki 2:n löytötarkastelussa saatiin aikaan ta on mahdollista havaita tiettyjä peruspiirteitä:
seuraava luokittelu tunnistettavien esineiden lähes aina miehen ja vaimon paikan mainitaan
kesken (Taulukko 1). olevan toistensa vieressä kodan perällä: lasten
on usein mainittu oleskelevan välittömästi van
hempiensa vieressä (tällöin 'lapsilla' on tarkoi
Kodan sisäpuolisen löytöaineiston
tettu aivan pienimpiä perheen jäseniä, lähinnä
jakautuminen kai imeväisiä). Edelleen isäntäpari on lähes
kaikissa kuvauksissa sijoitettu palvelusväen
Kodan sisäpuolisten löytöjen analysoinnissa kanssa eri puolille; sen sijaan perheen varttu
ratkaisevaan asemaan nousivat saamelaisko neemmat lapset istuvat useimmassa tapaukses
dan sisäisen istumajärjestyksen kuvaukset var sa samalla puolella palvelusväen kanssa. Liesi
sinaisten arkeologisten löytöjen lisäksi. Istu on toiminut kaikkia kodan jäseniä yhdistävänä
majärjestys näyttää olleen melko tiukasti mää- alueena, jonka puoleen on kukin asukas ollut
5
Kartta 3. Alue 1, kota 3. Kodan alueen ainoa todennäköinen naiseen liitettävä löytö. Piirros M. Inkiläinen.
INARI, Nukkumajoki 2
C. Carpelan 1978
Alue 1
Kota3 +----+ 68
'0
bCJ+ 64
+
2m ~
--- Q Co>
'"
0
<>
60
NP
I Co <]
+
I
I ö
56
88 92 96 100 104
Kartta 4. Alue 1, kota 3. Mieheen liitettävien löytöjen levintä kaivausalueella. Mitattu 1 m säteellä.
Piirros M. Inkiläinen,
6
INARI, Nukkumajoki 2 108 112 116 120 124 128
C. Carpelan 1983 96
Alue9
Kota5
+ + +
~I + + 92
2m v
+ + +
+ ()t- + 86
NP
l'
+ + + + + + +
a
GJ
+ + + + + 82
Kartta 5. Alue 9, kota 5. Naiseen liitettävien löytöjen levintä kaivausalueella. Mitattu 1 m säteellä.
Piirros M. Inkiläinen.
108 112 116 120 124 128
INARI, Nukkumajoki 2
C. Carpelan 1983 94
Alue 9
Kota5
+ +
~ + 90
2m
+ +
+ 86
INP + + + +
0
GJ
+ + + + + 82
Kartta 6. Alue 9, kota 5. Mieheen liitettävien löytöjen levintä kaivausalueelle. Mitattu 1 m säteellä.
Piirros M. Inkiläinen.
7
yhtä lailla oikeutettu kumartumaan. Kuvausten sinaiseen elannon hankkimiseen viittaavat
perusteella esineiden jakaantuminen kotaken nuolenkärjet ja launi. Työnteon ulkopuolisesta
tälle näyttäisi siis olevan varsin sekoittunutta: elämästä kettovat ainoastaan ylellinen metalli
ei ole varsinaisia naisten ja miesten alueita, astia, sekä purupihkan kappaleet osoittamassa
vaan alueet -ja samalla esinelöydöt -sijoittuvat joko sairautta tai elämän nautinnoista, riippuen
lomittain sukupuolten kesken; kuitenkin kodan siitä, miten pihkan merkitys tulkitaan.
takaosa painottuu enemmän miespuolisten
henkilöiden haltuun, etuosa naispuolisten (kar
tat 3-6). Kodan ulkopuolisen toiminnan
Yhteensä 45 löytönumeroa kattavan löytö sukupuolellinen jakautuminen
aineiston tarkastelun jälkeen on havaittavissa,
ettei sukupuoleen liitettyjen löytöjen levintä Kotarakenteiden ulkopuolisen toiminnan tar
pääpiirteissään tue etnografisten lähteiden an kastelu sukupuolten alueiden rajaamisen kan
tamaa kuvaa. Yleensäkin alueet, jotka lähtei nalta on hankalampaa kuin kodan sisäpuolella,
den mukaan olisi laskettavissa naisen alueeksi, sillä varsinaisesta sukupuolisesta aluejaosta
lähinnä naisen työskentelyalueeksi mainitut kodan ulkopuolella ei juurikaan ole mainintoja.
kitat (Schefferus 1963: 279-282) etuoven kum Kodan ulkopuolella tapahtuvista työtehtävistä
mallakin puolella, ovat löytömäärältään harva kin on vain muutama paikkaan sidottu mainin
lukuisia. Suoraan naiseen liittyvää esineistöä ta. Suurin osa työpisteistä ja irtaimistosta näyt
näiltä alueilta on ainoastaan yksi kappale (kart tää sijoittuneen paikalleen lähinnä sattumanva
ta 3); sen sijaan runsaimmin naisesta löytyy raisesti, tilan ja käytännöllisyyden sanelemassa
merkkejä kodan vasemman sivustan, laidan, järjestyksessä (Paulaharju 1977: 81). Sen si
alueelta, joka lähteiden mukaan ei olisi jaan useat maininnat ainoastaan miesten oikeu
sukupuolellisesti eriteltyä aluetta sekä - läh desta kulkea kodan takaoven kautta, antaa ai
teiden vastaisesti - kodan takaoven edustalta, heen olettaa mieheen liittyvien löytöjen sijait
pasiasta(kartta 5), joka erityisesti vanhimmis semisesta juuri kodan takaoven välittömässä
sa lähteissä (mm. Schefferus 1963: 281; läheisyydessä. Nämä harvalukuiset maininnat
Tornaeus 1900: 59; Tuderus 1905; 12) maini lähtökohtana on tarkasteltu Nukkumajoki 2:n
taan täysin naisilta kiellettynä alueena. Löytö löytöaineistossa mahdollisesti havaittavissa
jen jaottelu sukupuolten kesken vaikuttaa siten olevia viitteitä tällaisesta löytöjen jakautumi
poikkeavan alkuperäisestä oletuksesta: joko sesta tai toisenlaisesta säännönmukaisuudesta.
molempien sukupuolten edustajat ovat käyttä Kodan ulkopuolelle muodostuu säännön
neet ainoastaan toiselle sukupuolelle luokitel mukaisesti kolme erillistä toiminnan aluetta;
tua esinettä, tai kodan sisällä olevia alueita on ryväs A kodan etuovesta länsi-koilliseen, ryväs
käytetty oletusten vastaisesti. B kotien pohjoisseinän ulkopuolella ja ryväs C
Kodan sisältä löydetyt esinetyypit ovat kotien eteläseinästä n. 2 m päässä. Lisäksi
suhteellisen rajallisia, etupäässä puukkoja, kir useimmassa kodassa on takaoven ulkopuolelta
veitä ja naskaleita, ja antavat kuvan käytännön yksittäinen löytö. Näiden ryppäitten luonne
askareisiin keskittymisestä kodan sisällä. Var- poikkeaa jonkin verran toisistaan: ryppäitten A
Kota 3 Kota 4 Kota 5 Kota 6 Kota 7 Kota 9 Kota 10 Kota 11
sisäpuoli NO N2 N2 NO NO NO NO NO
M4 M4 M3 MO M 1 M 1 MO MO
ulkopuoli NO N 1 N5 N 1 N 1 N3 N 1 N 1
1M 7 1M 4 I ~A ., 1M 4 1M 3 1M 2 I ~A 2 1M 4
Taulukko 2: Sukupuoleen liitettyjen löytöjen lukumäärä kotien alueilla
8