Table Of ContentVesa Jarva, Timo Nurmi
Oikeeta
suomee
suomen puhekielen sanakiija
Vesa Jarva. Timo Nurmi
Oikeeta
suomee
suomen puhekielen sanakiija
ALKUSANAT
Kädessä olevaan teokseen Oikeeta suomee - suomen puhekielen sanakirja
olemme koonneet suomen kielen sellaista sanastoa, jota käytetään jokapäi-
väisessä kielessä, paitsi puhutussa kielessä myös arkisessa kirjoitetussa
viestinnässä, esimerkiksi sähköposti-ja tekstiviesteissä. Tältä kannalta kir-
jan nimessä oleva puhekieli on käsitettävä laajemmin - ei vain puhutuksi
kieleksi. Kirjaan valikoitu sanasto on kauttaaltaan arkityylistä. ArkityyIillä
tarkoitamme kirjakieltä eli yleiskieltä huolittelemattomampaa kieltä. Yhtä
hyvin voisimme nimetä teoksemme arkikielen sanakirjaksi tai arkityylin
sanastoksi, mutta sana puhekieli on laajemmin tunnettu ja tavoittaa sana-
kirjan kohdeyleisön paremmin.
Valikoimamme sanat ja sanonnat voivat olla kokonaan ja pelkästään
arkityylisiä, tai sitten niillä on jokin kirjakielestä poikkeava arkityylinen
merkitys. Sanaston tyyliarvo vaihtelee tavallisesta arkityylistä slangiin,
halventavista sanoista ja sanonnoista aina alatyylisiin ilmauksiin. Slangia
on mukana, mutta vain valikoidusti ja siksi, että huolittelemattomana kie-
lenkäyttönä pidettävän arkikielen ja varsinaisen ns. kaupunkilaisslangin
raja on hämärä. Sama koskee sanaston arkisuutta yleensä. Yhä enemmän
arkityyli eli huolittelemattomuus valtaa alaa paitsi puheessa myös kirjoi-
tuksessa.
Suomen arkisen puhekielen sanastosta ei ole aiemmin tehty systemaat-
tista esitystä kielenoppijan näkökulmasta. Ajatuksissamme on kangastellut
ennen kaikkea suomea vieraana kielenä opiskeleva kielenkäyttäjä, joka on
oppinut suomea kirjakielen avulla ja joka tarvitsee apuneuvoa tulkitessaan
tai käyttäessään sitä kieltä, jota suomea puhuvassa ympäristössä jokapäi-
väisestä käytetään. Annamme valikoimamme sanaston käytöstä runsaasti
lause-esimerkkejä. Tämän lisäksi kunkin hakusanan yleiskielistä merki-
tystä valaistaan myös englanniksi.
Sanakirjamme tarjonnee elämyksiä ja oivalluksia paitsi suomea vieraa-
na kielenä oppiville myös niille, jotka ovat imeneet suomen jo äidinmai-
dossaan. Suomen puhekieli on ennen kaikkea suomalaisten äidinkieli. Se
on kielimuoto, joka on opittu - ja jota opitaan koko elämän ajan - osana
arkipäivää, kosketuksissa läheisimpien ihmisten kanssa. Siksi sen normit
ja käytännöt ovat myös tyypillisesti tiedostamattomia, ja kun niitä ei ole
tarvinnut koskaan tietoisesti opiskella, niitä ei ole myöskään kirjallisesti
kuvattu. Muodollinen kielen opetus ja kuvaus sekä normien julkipano pal-
velee ensisijaisesti kirjakielen tarpeita, ja kirjakieli on myös koulutuksen
ja sivistyksen kieli. Tästä voi syntyä käsitys, että puhekieli on "väärää" tai
"huonoa", kun se ei noudata kirjakielen normeja: tutuin ja omin kieli olisi-
6
kin samalla toisaalta vieras ja toisaalta vaillinainen. Vaikka suomalais
sekä kirjoittavat että puhuvat suomeksi, käytetään kirja- ja puhekieltä ti
valla, jota voi kutsua toiminnalliseksi kaksikielisyydeksi. Tiettyjä sanoj,
sanontoja tai kieliopillisia muotoja käytetään enimmäkseen vain kirjoitu!
sessa, toisia taas puheessa. Jotkut eroista on helpompi tunnistaa, toiset ov;
piilevämpiä. Suurimmalle osalle suomalaisista lienee selvää, että sinä tuli
on kirjakieltä, sä tuut taas puhekieltä. Mutta harvoin tulee ajatelleeksi, ett
vaikka yleensä kiijoitetaan "Milloin sinä tulet?", aika monet meistä kysy
vät täysin eri tavalla: "Koska sä tuut?".
Tarkoituksemme ei ole asettaa puhe- ja kirjakieltä vastakkain vaan kiin
nittää huomiota arkiseen puhekieleen. Tässä mielessä kirjan tarkoitus oi
deskriptiivinen, kieltä ja sen käyttöä kuvaileva. Mitä tietoisempi kielen
käyttäjä on siitä kielestä, jota arkisessa viestinnässä käytetään, sitä parem
min hän huomaa myös kirjakielelle tyypilliset piirteet, erottaa nämä kieli-
muodot toisistaan ja pystyy tilanteen mukaan käyttämään kumpaakin.
Kiitämme Samu Kytölää sanaston englanninkielisen osuuden laadin-
nasta.
Jyväskylässä helmikuussa 2006
Vesa Jarva ja Timo Nurmi
MIKÄ ON OIKEETA SUOMEE?
Puhuttu ja kirjoitettu kieli - puhekieli ja
kirjakieli tyylilajeina
Tässä sanakirjassa puhekielellä tarkoitetaan arkikieltä eli yhtä kielen tyy-
lillistä rekisteriä siitä riippumatta, onko kieli puhuttua tai kirjoitettua. Esi-
merkiksi hakusana iisi on otettu mukaan sen tyyliarvon vuoksi: kirjakieles-
sä ei todettaisi, että hallitusneuvottelut sujuivat iisisti vaan pikemminkin
helposti tai vaivattomasti. Mikään ei sinänsä estä myöskään kirjoittamasta
sanaa iisi, kuten tässäkin on tehty. Mikä tahansa kirjoitettu kieli ei siis ole
kirjakieltä eikä kaikki puhuttu kieli ole puhekieltä. Tässä mielessä puhe-
kieli ja kirjakieli ovat epätarkkoja ilmauksia, ja niiden sijasta voitaisiin
puhua vaikkapa arkikielestä ja yleiskielestä. Tässä sanakirjassa on kuiten-
kin valittu arkista eli jokapäiväistä kielimuotoa tarkoittavaksi termiksi
sana puhekieli, koska sillä tarkoitetaan yleisesti vapaata ja huolittelema-
tonta tyylilajia.
Se, että puhekieli ja kirjakieli sanoina ovat vakiintuneet myös tyylila-
jien nimityksiksi, ei ole sattuma. Kirjakieltä käytetään muodollisissa tai
virallisissa tilanteissa, kuten vaikkapa viranomaiset tekevät laatiessaan tie-
dotuksia tai ohjeita, ja ne ovat tyypillisesti kirjoitettuja tekstejä. Perinnäi-
sesti myös kirjallisissa joukkoviestimissä, kuten sanoma- ja aikakausleh-
dissä, käytetään suurimmaksi osaksi kirjakieltä. Itse asiassa standardoitu
kielimuoto - kirjakieli - on kehitetty kirjoituksen tarpeeseen. Kirjoittami-
nen on ollut ensimmäinen ja vuosituhansien ajan ainoa keino välittää tietoa
laajasti yli ajan ja paikan rajojen. Puhuttu kieli taas on tyypillisesti epä-
muodollisten, arkisten tilanteiden kieltä, joka tuotetaan tässä ja nyt. Se
muuttuu tai muuntuu nopeasti, uusia sanoja ja sanontoja syntyy jatkuvasti,
mutta osa elää vain hetken päiväperhosen tavoin ja katoaa jälkiä jättämät-
tä. Puheessa tilanne ohjaa tulkintaa, mahdolliset väärinkäsitykset voidaan
koijata heti eikä tarvetta standardointiin ole. Kirjakieli on pysähtynyt mai-
semataulu ja viljelty pelto; puhekieli on juoksijan silmissä vilisevä pusikko
ja villisti kukkivat rikkaruohot.
Monet puhekielen tyylipiirteet johtuvat yksinkertaisesti siitä, että ne
ovat välttämättömiä puhetilanteessa, jonka keskeisiä ominaisuuksia ovat
aika-ja tilannesidonnaisuus sekä vuorovaikutus.
Koska spontaani puhe on sidoksissa aikaan, se ei ole yhtä viimeisteltyä
eikä tiivistä kuin kirjoitus. Puheen suunnittelun ja tuottamisen välinen aika
8
on lyhyt, eikä puhetta voi kelata takaisin. Ajatus tai tilanne voi muuttua
kesken puheen. Siksi puheessa on taukoja ja syntyy katkoksia. Tyypillisiä
ovat pitkät ketjuvirkkeet, jossa lauseita yhdistetään esimerkiksi ja- tai että-
sanoin: "Siin on sit tämmönen pitkä lanka niinku ja, ja siihen tulee ne
koukut sitten, et niisson syötit ja..." (vrt. Siinä on tällainen pitkä lanka,
johon tulevat koukut, joissa on syötit.). Tavallista on myös toisto, jolloin
sama asia mainitaan tavallaan kahteen kertaan, niin että siihen viitataan
toisen kerran sanalla se tai tämä: "Se tyyppi joka ryösti sen nakkikioskin,
ni se jäi melkein heti käpälautaan." "Tää on tota ihan kohta valmis tää
kakku." Usein puhutun kielen lauseet "hajoavat", ja puheessa yhdistetään
toisiinsa kieliopillisia rakenteita tavalla, joka kirjakielessä olisi toisin:
"Sataviiskymppiä mä nyt sanoisin, et se maksaa. " (Vrt. Sanoisin, että se
maksaa sataviisikymppiä.)
Puhuttu kieli on tyypillisimmillään vuorovaikutusta, keskustelua, jossa
jokainen puheenvuoro on sidoksissa puhetilanteeseen, keskustelukumppa-
neihin ja aiempiin puheenvuoroihin. Siksi puheenvuorot eivät useinkaan
ole kirjoitetun kielen kannalta "täydellisiä" lauseita, vaan ne täydentävät,
jatkavat ja keskeyttävät toisiaan ja viittaavat puhetilanteeseen, puhujien
ympäristöön ja yhteiseen kokemusmaailmaan.
- Toi on se kaveri...
-Ai toiko, joka... ?
- Ni, toi sinipaitanen.
-Aijaa...
- N ii, just se kaveri josta mä puhuin.
- Ai nii, joo joo.
Puhutussa kielessä käytetään runsaasti sanoja, joille voi olla vaikea määri-
tellä kirjallista merkitystä mutta joilla on tärkeä merkitys puheen ja dialo-
gin jäsentäjinä. Näitä sanoja nimitetään yleensä partikkeleiksi (pragmaat-
tisiksi, keskustelu-, diskurssipartikkeleiksi) tai interjektioiksi (huudahduk-
siksi), joskus myös "täytesanoiksi". Monet niistä tunnetaan kirjakielessä-
kin, mutta puhekielessä ne ovat usein lyhyempiä ja niiden merkitykset ovat
monialaisempia ja tulkinnanvaraisempia kuin kirjakielessä, kuten ilmenee
esimerkiksi hakusanoista et, että ja sit, sitten. Joskus puhekielen partikke-
li vastaa osittain kahta kirjakielen sanaa, kuten ku, kun (kirjakielen kun ja
kuin) ja. vaan (vrt. kirjakielen vaan ja vain).
Yksi partikkelien tyypillinen käyttötapa on, että puhuja haluaa miettiä
tai korjata sanomaansa: "No nythän on tää eeuu, et, et... että mun mielestä,
tota, siitä on ollu hyötyä." "Musta tää homma on ollu, niiku aika semmos-
9
ta, siis niiku vaikeeta... ei ku työlästä tää homma." Vaikka esimerkiksi
sanoja että tai siis voidaan käyttää tällä tavalla kirjakielistäkin tyyliä ta-
voittelevassa puheessa, toiset ovat selvästi puhekielisiä, kuten ei ku, niin-
kuja to ta (noin).
Tyypillisiä ovat myös partikkelit ja interjektiot, joilla kommentoidaan
tilannetta tai aiempaa puheenvuoroa. Niillä voidaan ilmaista esimerkiksi
hämmästystä (ai jaa, ai jaha, hupsis(ta), ohhoh), harmistumista (et, että,
voi voi, äsh), ilahtumista (jes, jip(p)ii), erimielisyyttä (haloo, hei, kuule)
tai samanmielisyyttä (joo, just, kyl). Samalla ilmauksella voidaan osoittaa
päinvastaisiakin merkityksiä tilanteen mukaan, kuten sanalla ai. Seuraa-
vassa esimerkissä sen merkitys on lähinnä ilahtunut, sitä seuraavassa taas
epäluuloinen tai harmistunut.
- Mä sain sit sen työpaikan.
- Ai sehän on hyvä juttu.
- Kuule, mä en ehtiny kävästä kaupassa.
- Ai mun pitää taas mennä.
Sanalla niin voidaan ilmaista sekä samanmielisyyttä että pohjustaa eriävää
mielipidettä:
- Taas on kaikki rahat loppu ja tilipäivä on vasta ens viikolla.
- Niin, se on kyllä kurjaa.
- Tää ois tosi kiva tää asunto.
- Niin, mut se on kauheen kallis.
Partikkelien välillä on myös selviä tyylieroja: esimerkiksi samanmielisyy-
den ilmaisuna aivan tai kyllä ovat kirjakielisempiä kuin juu tai okei. Siksi
edellisiä ei sanakirjassa olekaan, mutta jälkimmäiset ovat omina haku-
sanoinaan. Tällaisia jokapäiväisen puheen ilmiöitä ei ole tutkittu läheskään
aina kattavasti, tai tutkimustietoa ei ainakaan ole ollut kootusti esillä. Sa-
nakirjassa ei kuitenkaan voi siteerata pitkiä keskusteluja eikä kuvailla laa-
jasti kielenulkoista tilannetta. Siksi merkityksenselityksillä ja lause-esi-
merkeillä lähinnä kuvataan sanojen käyttöä eikä pyritä määrittelemään
sanoja perusteellisesti.
Nykyaikana tekniset keksinnöt ovat johtaneet siihen, että perustava ero
kirjoitus- ja puhetilanteen välillä on pienentynyt. Sähköposti- ja tekstivies-
teissä kirjoitus on puheenomaista, kahden tutun henkilön välistä, ja no-
10
peimmillaan se on lähes reaaliaikaista. Kirjoitus ei myöskään ole julkisen
kontrollin alaista samalla tavalla kuin ennen, vaan esimerkiksi Internetiin
kuka tahansa voi tuottaa tekstiä laajan ihmisjoukon luettavaksi. Tilanne
tuo mukanaan tyylin. Kun on tottunut kysymään toiselta kasvokkain tai
puhelimessa "joko sää tulet" tai "joks sä tuut", ei kirjoitakaan tälle teks-
tiviestiin: "Joko sinä tulet?" Jokapäiväiseen kommunikointiin on syntynyt
tai syntymässä uusi tyylilaji: arkipäiväinen kirjoitettu puhe. Myös tätä ke-
hitystä sanakirja pyrkii osaltaan heijastamaan.
Toisaalta myös korrektiutta ja muodollisuutta tavoittelevassa puhumi-
sessa ja ylipäätään virallisluonteisena pidettävässä julkisessa kielessä voi
tätä nykyä huomata puhekielimäisyyksiä yhä yleisemmin, esimerkiksi po-
liitikkojen spontaaneista puheenvuoroista haastattelutilanteissa tai TV-
väittelyissä: "Tohon mun mielestä vois sanoo suoraan, et ainakaan mulle
ei oltu edes kerrottu koko asiasta aiemmin." - Kielenoppijalle saattaa
syntyä tarve käsittää, mikä puheessa on arkisen puhekielen ja mikä kirja-
kielen normien mukaista ainesta.
Puhe- ja kirjakielen ero
Puhekielelle tyypilliset lauserakenteet, kieliopilliset muodot tai sanat eivät
ole aina tyylin ominaisuuksia. Puhekielimäisyys johtuu pohjimmiltaan pu-
he- ja kirjoitustilanteen erilaisuudesta. Enimmäkseen puhe- ja kirjakielen
välinen ero johtuu siitä, että kirjakieli on normitettu kielimuoto, johon kuu-
luu vain osa puhekielen sana- ja ilmaisuvaroista. Kirjakielellä sanotaan, että
minä tiedän, vaikka suomalaiset voivat yhtä lailla sanoa, että mä tiän tai mie
tiijän tai mää tiärän. Kiijakielen mukaan polkupyörässä on tavarateline,
vaikka eri puolella Suomea voidaan istua ritsille, tarakalle tai jopparille.
Eroja on kaikilla kielen tasoilla: kieliopissa, ääntämisessä ja sanastossa.
Kielioppi
Kieliopissa silmiinpistävä ero on, että me-persoonan verbimuodoissa kir-
jakielessä käytetään mme-päätettä, puhekielessä taas passiivia: Me ollaan
'olemme' kämppiksiä. Sitku me heitettiin 'heitimme' vähän herjaa... Eiks
me olla 'emmekö ole' jo perillä? Ei me mahdettu 'emme mahtaneet' mi-
tään. Erityisen yleinen passiivi on käskyissä ja ehdotuksissa: Pannaan
tähän hommaan vähän kyytiä! Lähetääs salille nostelemaan puntteja!
11
Niissä passiivia voi pitää jo kirjakielisenä, sillä mme-päätteiset muodot
pankaamme tai lähtekäämme ovat käyneet kirjakielessäkin harvinaisiksi.
Monikon 3. persoonan (he, ne) verbimuodot ovat puhekielessä yleisesti
yksikössä: sanotaan siis sekä se on että ne on. Missitkin on 'ovat' nykyään
sellasia luuviuluja. Ei 'eivät' nää vanhat monot sovi uusiin siteisiin. Polvet
löi 'löivät' ihan loukkua jännityksestä. Pennut on lätränny 'ovat läträn-
neet' taas vaatteensa märiks. Liittomuodoissa, joissa on nut/nyt-paitisiippi
(ei tehnyt, on tehnyt), puhekielessä käytetään monikon muotoja (kuten
tehneet) tuskin ollenkaan. Monikon 2. (te) ja 3. (he, ne) persoonassa käy-
tetään yksikön muotoja: Missäs te ootte ollu 'olleet'? Ai te ette sit kuullu
'kuulleet' mitään. Onks ne tehny '(ovatko he) tehneet' jo läksynsä? Ne
kaverit ei tajunnu '(eivät) tajunneet' sitäyhtään. Etteks te ollu tehny 'olleet
tehneet' läksyjä?
Kirjakielisten passiivin liittomuotojen on tehty, oli tehty (kielteisenä ei
ole tehty, ei ollut tehty) tilalla esiintyy puhekielessä muotoja ollaan tehty,
oltiin tehty (kielteisenä ei olla tehty, ei oltu tehty), ja varsinkin juuri silloin,
kun on kyseessä monikon 1. persoona: Me ollaan nyt sovittu tää juttu
'olemme nyt sopineet tämän jutun'. Just kun me oltiin saatu kaikki 'olim-
me saaneet kaiken' valmiiks, rupes satamaan. Ei me olla tehty 'emme me
ole tehneet' kellekään pahaa. Yleisöä alho jo tulla sisään, vaikkei me oltu
saatu 'vaikka emme olleet saaneet' ees paikkoja kuntoon.
Puhe- ja kirjakielen verbintaivutus on siis monikossa varsin erilainen:
1. persoona: me tehdään 'teemme', me ei tehdä 'emme tee', me
tehtiin 'teimme', me ei tehty 'emme tehneet', me ollaan tehty
'olemme tehneet', me ei olla tehty 'emme ole tehneet', me oltiin
tehty 'olimme tehneet', me ei oltu tehty 'emme olleet tehneet'
2. persoona: te ette tehny 'ette tehneet', te ootte tehny 'olette teh-
neet', te ette oo tehny 'ette ole tehneet', te olitte tehny 'olitte
tehneet', te ette ollu tehny 'ette olleet tehneet'
3. persoona: ne tekee 'ne/he tekevät', ne ei tee 'ne/he eivät tee', ne
teki 'ne/he tekivät', ne ei tehny 'ne/he eivät tehneet', ne on tehny
'ne/he ovat tehneet', ne ei oo tehny 'ne/he eivät ole tehneet', ne
oli tehny 'ne/he olivat tehneet', ne ei ollu tehny 'ne/he eivät
olleet tehneet'
Esimerkeistä käy ilmi, että verbien liittomuodot eroavat kirjakielestä myös
siksi, että o/Za-verbistä käytetään yleisesti ns. pikapuhemuotoja (ei oo
'ole', ootte 'olette' ym.) ja että n«f/«vt-partisiipin loppu-? jää usein ääntä-
mättä.
12
Verbin taivutusmuotojen eroa puhe- ja kirjakielessä lisää se, että myös
niihin kiinteästi liittyviä persoonapronomineja käytetään eri tavalla. En-
sinnäkin niiden äänneasu on osittain erilainen ja ne taipuvat eri tavalla,
kuten mä(ä) 'minä' (vartalo mu-) ja sä(ä) 'sinä' (vartalo su-): Mä 'minä'
meen ens syksynä nelkille. Eipä mulla 'minulla' oo paljon muita harras-
tuksia. Etkö sä 'sinä' tajuu mitään, senkin torvi! Ai että mä tykkään susta
'sinusta'. Toiseksi puhekielessä käytetään yleisesti pronomineja se ja ne
myös ihmisistä, siis silloinkin kun kirjakielessä sanottaisiin hän tai he:
Antaiskohan se 'hän' rahaa? Emmä tie, mikä sille 'hänelle' taas tuli. Ne
on 'he ovat' rikkaita, niillä 'heillä' on neljä autookin. Kolmanneksi varsin-
kin yksikön 1. ja 2. persoonan pronomineja käytetään puhekielessä huo-
mattavasti enemmän kuin kirjakielessä, jossa käytetään pelkkiä verbejä:
mä katon 'katson', tiedäks sä 'tiedätkö' jne. Myös se- ja ne-pronomineja
käytetään puhekielessä enemmän kuin kirjakielessä: Onks se paras sieni-
paikka just tossa? Villen broidi tahkos sitä peliä koko illan. Joks ne vieraat
on tullu ? Meille kuuluu ainaski viiennes niistä lipputuloista. Tämä muis-
tuttaa artikkelin käyttöä, jopa niin että eräiden tutkijoiden mukaan suomen
puhekielessä esimerkiksi se tai tää on kehittynyt tai kehittymässä vastaa-
vaksi definiittiseksi eli määräiseksi artikkeliksi kuin ruotsin den/det ja
englannin the.
Omistusliitteiden eli possessiivisuffiksien käyttö on kirjakielessä nor-
mi, mutta puhekielessä niitä ei aina käytetä: Tieksä missä mun lompakko
'lompakkoni' on? Voisinks mä kopsata sun muistiinpanot 'muistiinpano-
si'? Poliisit raksi kilvet sen autosta 'hänen autostaan'. Kahelta meijän
porukasta 'porukastamme' puuttu passi. Tosta teijän tytöstäkin 'tytöstän-
nekin' on tullu kauhee kovis. Mahtaako olla kummonenkaan se niitten uus
levy 'heidän uusi levynsä'. Toisaalta yksikön 2. persoonassa (sinä) omis-
tusliite on puhekielessäkin melko tavallinen, tosin lyhentyneenä: Muston
kurja lähtee täältä sun luotas 'luotasi'.
Puhekielen kieliopin piirteet näkyvät sanakirjassa enimmäkseen vain
lause-esimerkeistä, mutta esimerkiksi pronomineja on myös omina haku-
sanoinaan, kuten mä ja sä sekä niiden useimmat taivutusmuodot (mua,
mulla, mun; sua, sulia, sun jne.).
Ääntäminen
Ääntämisessä selvimpiä eroja on, että kirjakielen d jää usein puhekielessä
pois taikka muuttuu ja että f.v:n tilalla on tt tai t. Tämä ilmiö näkyy kirjan
monista lause-esimerkeistä: Mitäs siinä, senkun lähetään 'lähdetään'/ Pik-
