Ari Savuojan väitöskirja

310 Pages·2007·2.15 MB·Finnish

by  Ari Savuoja

Ari Savuoja

MIKÄ ON IHME
JA
MITÄ IHMEISTÄ VOIDAAN TIETÄÄ?

Keskustelu ihmeistä
uusimmassa englanninkielisessä
uskonnonfilosofiassa

Esitetään Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan suostumuksella
julkisesti tarkastettavaksi
yliopiston päärakennuksen Auditorium XIV:ssa, Unioninkatu 34, Helsinki,
lauantaina 27.10.2007 kello 10.

Helsinki 2007
© Ari Savuoja

ISBN 978-952-92-2736-5 (nid.)
ISBN 978-952-10-4206-5 (PDF)

Kansi: Tuua Savuoja
Multiprint Oy
Helsinki 2007
Kaisahelenalle

Tuurelle, Tuualle ja Teolle

5
ABSTRACT
What is a miracle and what can we know about miracles? – A discussion of miracles in
anglophone philosophy of religion literature since the late 1960s.

The aim of this study is to systematically describe and philosophically examine
the anglophone discussion on the subject of miracles since the latter half of the 1960s.
The study focuses on two salient questions: firstly, what I will term the conceptual-
ontological question of the extent to which we can understand miracles and, secondly,
the epistemological question of what we can know about miracles. My main purpose in
this study is to examine the various viewpoints that have been submitted in relation to
these questions, how they have been argued and on what presuppositions these
arguments have been based. In conducting the study, the most salient dimension of the
various discussions was found to relate to epistemological questions. In this regard,
there was a notable confrontation between those scholars who accept miracles and those
who are sceptical of them.
On the conceptual-ontological side I recognised several different ways of
expressing the concept of ’miracle’. I systematised the discussion by demonstrating the
philosophical boundaries between these various opinions. The first and main boundary
was related to ontological knowledge. On one side of this boundary I placed the views
which were based on realism and objectivism. The proponents of this view assumed that
miraculousness is a real property of a miraculous event regardless of how we can
perceive it. On the other side I put the views which tried to define miraculousness in
terms of subjectivity, contextuality and epistemicity. Another essential boundary which
shed light on the conceptual-ontological discussion was drawn in relation to two main
views of nature. The realistic-particularistic view regards nature as a certain part of
reality. The adherents of this presupposition postulate a supernatural sphere alongside
nature. Alternatively, the nominalist-universalist view understands nature without this
kind of division. Nature is understood as the entire and infinite universe; the whole of
6
reality. Other, less important boundaries which shed light on the conceptual-ontological
discussion were noted in relation to views regarding the laws of nature, for example.
I recognised that the most important differences between the epistemological
approaches were in the different views of justification, rationality, truth and science. The
epistemological discussion was divided into two sides, distinguished by their differing
assumptions in relation to the need for evidence. Adherents of the first (and noticeably
smaller) group did not see any epistemological need to reach a universal and common
opinion about miracles. I discovered that these kinds of views, which I called non-
objectivist, had subjectivist and so-called collectivist views of justification and a
contextualist view of rationality. The second (and larger) group was mainly interested in
discerning the grounds upon which to establish an objective and conclusive common
view in relation to the epistemology of miracles. I called this kind of discussion an
objectivist discussion and this kind of approach an evidentialist approach. Most of the
evidentialists tried to defend miracles and the others attempted to offer evidence against
miracles. Amongst both sides, there were many different variations according to
emphasis and assumption over how they saw the possibilities to prove their own view.
The common characteristic in all forms of evidentialism was a commitment to an
objectivist notion of rationality and a universalistic notion of justification. Most
evidentialists put their confidence in science in one way or another. Only a couple of
philosophers represented the most moderate version of evidentialism; they tried to
remove themselves from the apparent controversy and contextualised the different
opinions in order to make some critical comments on them. I called this kind of
approach a contextualising form of evidentialism. In the final part of the epistemological
chapter, I examined the discussion about the evidential value of miracles, but nothing
substantially new was discovered concerning the epistemological views of the authors.
7
ESIPUHE
Tieteen ja uskonnon, tiedon ja uskon keskinäiset suhteet alkoivat kiinnostaa
minua maisteriopintojeni loppupuolella. Jatko-opintojeni tutkimuksen teemaksi tuli
ihmekeskustelu syystä, jota en itsekään enää tarkasti muista, mutta aihe on täyttänyt sille
asettamani odotukset. Tutkimusmatka tiedon ja uskon ihmeelliseen maailmaan on ollut
palkitseva ja minun on vaikea kuvitella itseäni ilman tuota pääomaa.
Nyt kun suuri haaveeni jatko-opintojen loppuunsaattamisesta on toteutumassa,
kiitollisuus täyttää mieleni niitä ihmisiä kohtaan, jotka ovat tehneet mahdolliseksi
unelmani toteuttamisen. Kiitän lämpimästi professori Simo Knuuttilaa, jonka antama
esikuva ja ohjaus lisensiaatintutkimukseni aikana ovat kantaneet tämänkin työn
tekemisessä. Professori Reijo Työrinoja ja dosentti Timo Koistinen ovat jaksaneet
kommentoida tekstejäni ja antaa neuvojaan tämän tutkimuksen eri vaiheissa. Heidän
antamansa ohjauksen ja rohkaisun merkitys on ollut suuri. Kiitos siitä!
Väitöskäsikirjoitukseni esitarkastajilta dosentti Tommi Lehtoselta ja dosentti Toivo
Holopaiselta olen saanut paljon rakentavaa palautetta, josta kiitän.
Kirjallisuuden ja lähteiden hankkimisessa apuaan ovat antaneet monet henkilöt ja
yhteisöt, joista haluan kiittää erityisesti seuraavia: Marja Kuittinen, Willem Hickey, Olli
Seppälä ja Gary Habermas. Oikolukemisesta kiitän kääntäjä, fil. yo. Tommi Uschanovia.
Tiivistelmän käänsi teol. maist. Ed Dutton ja tarkasti John Gage Helsingin yliopiston
kielipalveluista. Suomen Kulttuurirahastolle lausun suuret kiitokset, että sain Paavo
Koskisen rahastosta apurahan tämän työn tekemiseen.
Viimeisimpänä mutta ei vähäisimpänä kiitän perhettäni. Tuure on auttanut työn
ATK-asioissa, Tuua on tehnyt kannen ja Teo on toiminut teknisenä apumiehenä monissa
eri asioissa. Vaimoni Kaisahelenan rakkaus sanoin ja teoin on tukenut minua
korvaamattomalla tavalla. Olet ihmeellinen! Kiitos!

Oulussa 1.10.2007
Ari Savuoja
8
SISÄLLYS

Abstract 5

Esipuhe 7

I JOHDANTO 11

1. Länsimaisen filosofisen ihmekeskustelun juuret 14
2. Uusin filosofinen ihmekeskustelu 22
3. Tutkimustehtävä ja -metodi 28

II MIKÄ ON IHME?
– KÄSITTEELLIS-ONTOLOGINEN KYSYMYS 35

1. Merkityksellisyys 43
1.1. Subjektiivisesti myönteinen yhteensattuma 44
1.2. Kontekstisidonnainen puhetapa 49
2. Luonnon- tai luonnonlainvastaisuus 53
2.1. Käsitteellinen mahdottomuus 54
2.2. Toistumaton poikkeus 59
2.3. Tapahtuma ilman aiheuttajaa 64
2.4. Luonnonlain rikkoutuminen 68
2.5. Vastoin luonnollista dispositiota 74
3. Selittämättömyys 78
3.1. Tosiasiallinen mahdottomuus 79
3.2. Tieteellisesti selittämätön 81
3.3. Selittämätön poikkeus 89
4. Yliluonnollisuus 94
4.1. Ei-persoonallinen yliluonnollinen vaikutus 95
4.2. Yliluonnollinen intentionaalinen teko 100
4.3. Jumalan noninterventionistinen vaikutus 104
4.4. Jumalan interventionistinen teko 116
4.5. Ihme ja uskonnollinen merkitys 128
9

III MITÄ IHMEISTÄ VOIDAAN TIETÄÄ?
– EPISTEMOLOGINEN KYSYMYS 133

1. Ei-objektiivinen ihmeusko 142
1.1. Perusteet irrelevantteja 143
1.2. Uskonyhteisön asioita 144
2. Tieto selittämättömästä 148
2.1. Pysyvästi selittämätön 149
2.2. Todennäköisesti selittämätön 154
2.3. Bayesin kaava ja ihmeet 157
2.4. Defensismi 161
3. Tieto luonnonlainvastaisuudesta 164
3.1. Toistumaton ja toistuva poikkeus 164
3.2. Poikkeuksesta käyty keskustelu 171
4. Ihmeuskoa vastaan 175
4.1. Formaalinen negatiivinen evidentialismi 176
4.2. Resultaristinen negatiivinen evidentialismi 177
4.3. Periaatteellinen negatiivinen evidentialismi 179
4.4. Maltillinen negatiivinen evidentialismi 184
5. Tieto yliluonnollisesta 194
5.1. Possibilismi 197
5.2. Tiedekomplementarismi 203
5.3. Vahva positiivinen evidentialismi 211
5.4. Negatiivinen evidentialismi 229
5.5. Kontekstualisoiva rationaalisuus 238
6. Ihmeiden epistemologinen rooli 244
6.1. Ihmeet teismin tukena 244
6.2. Ihmeet uskonnon perusteluna 253

IV LOPPUKATSAUS 259

LÄHTEET JA KIRJALLISUUS 273
10