Nuori konservatiivi. Tuure Junnila ja hänen poliittinen toimintansa vuoteen 1956.

608 Pages·2006·2.27 MB·Finnish

by  Petri Nummivuori

PETRI NUMMIVUORI
NUORI
KONSERVATIIVI
TUURE JUNNILA
JA HÄNEN POLIITTINEN
TOIMINTANSA VUOTEEN 1956
PETRI NUMMIVUORI
2006
Etukannen kuva: Martta Helmisen muotokuva Tuure Junnilasta (1942)
© Petri Nummivuori 2006
Tämän teoksen kopioiminen on tekijänoikeuslain (404/1961, muutoksineen) mukaisesti
kielletty ilman tekijän lupaa.
ISBN 952-92-0186-9
Oy UNIpress Ab
Kuopio 2006
Kiitokset
Saattaessani nyt julkisuuteen tämän väitöskirjatutkimuksen, jota
olen valmistellut runsaan viiden vuoden ajan, on mieluinen velvolli-
suuteni kiittää niitä, jotka ovat tavalla tai toisella myötävaikuttaneet
teoksen syntyyn.
Turun yliopiston aikaisista opettajistani tahdon kiittää profes-
sori Timo Soikkasta, joka ensimmäisenä kehotti minua harkitse-
maan Junnila-aiheisen väitöskirjan kirjoittamista, sekä tohtori Vesa
Varesta, jonka luentojen ansiosta kiinnostuin Kansallisen Kokoo-
muspuolueen historiasta ja joka on teoksillaan osoittanut millaista
kunnollisen konservatismin tutkimuksen pitäisi olla.
Helsingin yliopistossa väitöskirjatutkimustani on ohjannut pro-
fessori Markku Kuisma, joka on monessa eri vaiheessa kommentoi-
nut väitöskirjani käsikirjoitusta ja rohkaissut minua tutkimuksissani.
Erityisen hyödyllisiä ovat olleet keskustelut, joita olemme käyneet
teemasta ”Junnila, Kokoomus ja Kansallis-Osake-Pankki”.
Junnilaa koskevia tutkimussuunnitelmiani, erilaisia tekstikat-
kelmia ja väitöskirjani käsikirjoitusta ovat vuosien varrella kom-
mentoineet useat eri henkilöt, joille kaikille pyydän saada esittää
kiitokseni, mainiten tässä nimeltä kuitenkin vain väitöskirjani esi-
tarkastajina toimineet professori Seikko Eskolan ja tohtori Kimmo
Rentolan.
Olen tehnyt tutkimustyötä lukuisissa arkistoissa ja saanut poik-
keuksetta osakseni hyvää palvelua. Aivan erityisellä kiitollisuudel-
la muistan kuitenkin Heikki Kuusistoa, Maija Kainulaista ja Pauli
Heikkilää, joiden palvelualttiudesta sain nauttia työskennellessäni
Porvarillisen Työn Arkistossa.
3
Snellman-Säätiö, Jenny ja Antti Wihurin rahasto, Emil Aalto-
sen säätiö, E. J. Sariolan säätiö, Suomen Kulttuurirahaston Uu-
denmaan rahasto, Helsingin yliopisto, WSOY:n kirjallisuussäätiö,
Oskar Öflunds stiftelse, Kanslianeuvos Kaarlo Koskimiehen ja
rouva Irma Koskimiehen stipendirahasto sekä Turun Suomalainen
Yliopistoseura ovat tukeneet minua apurahoin. Kiitän niitä suopeu-
desta, joka on tehnyt tutkimukseni mahdolliseksi.
Tuure Junnilan omaisten taholta on osakseni tullut paljon hy-
väntahtoisuutta ja avuliaisuutta. Ennen kaikkea kohdistuvat kiitolli-
set ajatukseni filosofian maisteri Kaija Junnilaan, joka on kertonut
minulle puolisostaan ja jonka kanssa olen lukemattomat kerrat
saanut keskustella vanhoista asioista. Kiitokseni ulottumattomiin
ennättäneeltä tohtori Arvo Junnilalta, tutkimukseni päähenkilön
vanhemmalta veljeltä, olen myös saanut hyödyllisiä tietoja. Marikki
Teräsvirta ja Heikki Junnila ovat vaivoja säästämättä etsineet kä-
sille valokuvia ja muuta isänsä elämään liittyvää aineistoa, mistä
pyydän saada heitä kiitää.
Omille läheisilleni, jotka ovat monin tavoin tasoittaneet tietäni
ja myötäeläneet tutkimukseni eri vaiheissa, lausun lopuksi yhtei-
sen kiitoksen, ketään tässä mainitsematta, ketään unohtamatta.
Turussa, helmikuussa 2006
Petri Nummivuori
4
Sisällys
JOHDANTO 9
Elämäkertatutkimus ja tapaus Junnila 9
Tutkimustilanne 16
Lähteet 19
NUORI JUNNILA 1910–1942 23
Tausta, lapsuus ja kouluaika 23
Satakuntalaisen talonpojan perintö 23
Vanhemmat, sisarukset ja lapsuusaika 33
Talo, tie ja vallankumous 1918 36
Kiertokoulussa ja kansakoulussa 45
Tyrvään suomalaisessa yhteiskoulussa 48
Sotamies Junnilan asepalvelus jää kesken 59
Ylioppilasvuodet 62
Satakuntalaisena Helsingissä 62
Taloustieteiden opinnot 65
Muita opintoja ja kulttuuriharrastuksia 73
Junnila ja Akateeminen Karjala-Seura 76
Standardiylioppilas politikoi 81
Tuure Junnilan ylioppilasaikainen muotokuva 85
Nuoren Junnilan kärsimykset 91
Valoa ja varjoja 91
Kotirintamalla 99
Jäähyväiset 106
NÄKIJÄSTÄ TEKIJÄKSI 1942–1951 111
Taloustieteen tutkija 111
Suomen Pankin taloustieteellisessä tutkimuslaitoksessa 111
Väitöskirja 114
Ajankohtaisia tutkimuskysymyksiä 122
5
Inflaatiotutkimus 125
Herakleen tienhaarassa 129
Junnila ja 1940-luvun talouspolitiikka 137
Finanssitoimikunnan sihteeri 137
Kansantaloudellinen matkasaarnaaja ja kriitikko 139
Talouspoliittiseksi asiantuntijaksi Kokoomuspuolueeseen 142
Tie aktiivipolitiikkaan 162
Kansallis-Osake-Pankissa 162
Puoluemieheksi 170
Keskiluokkapoliitikkona 175
Länsimaailman keskuksista kotoisiin huoliin 184
Satakuntalaisena yrittäjäehdokkaana eduskuntaan 194
TALOUS- JA SISÄPOLIITIKKO 1951–1954 203
Junnilan ja Kekkosen ensimmäinen yhteenotto 203
Lähtötilanne 203
Junnila arvostelee vakauttamisohjelmaa ja budjettia 205
Kekkonen raivostuu ja yrittää vaientaa Junnilan 213
Junnila ei alistu vaan käy vastahyökkäykseen 216
Sivustakatsojat arvioivat taistelun kulkua 220
Voimainmittely jatkuu, laajenee ja päättyy sitten toistaiseksi 224
Syksyn 1951 satoa 233
Vapaan talouden ja yksityisyrittäjien puolustaja 236
Sosialisoinnin haamu palaa näyttämölle 236
Onko maallamme varaa Kekkosen teollistamissuunnitelmaan? 240
Taistelu Kemijoesta 245
”Hiipivän sosialisoinnin” laaja-alainen problematiikka 258
Taloutta ja politiikkaa 264
Kokoomuksen kirstunvartija 264
Politiikkaa kustannuskriisin varjossa ja varjolla 274
Valtiovarainministerinä Tuomiojan hallituksessa 305
Takaisku talvivaaleissa 330
OIKEISTOLAINEN VAIHTOEHTO 1954–1956 351
Oppositiomieheksi 351
Jälleen syrjästäkatsojaksi 351
Kekkonen palaa parrasvaloihin 366
Punamullan puristuksessa 374
Pieni ulkopoliittinen alkusoitto 394
6
Kokoomuksen puheenjohtajan vaihdos 406
Arvo Salmisen perintö 406
Kakkosketju näyttää voimaansa 413
Junnila vs. Saukkonen 421
Junnila, Kokoomus ja presidentinvaalit 1956 429
”Pääasia on, miten saadaan estetyksi Kekkosen presidentiksi tulo” 429
Sakari Tuomioja – valtakunnan mies 440
”Tosiasioita ja valheväittämiä” 455
Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen 463
Tässä sitä nyt sitten ollaan 475
NUOREN KONSERVATIIVIN MUOTOKUVA 483
LÄHDEVIITTEET 493
LÄHTEET 571
LIITE 597
HENKILÖHAKEMISTO 601
7

Johdanto
Elämäkertatutkimus ja tapaus Junnila
Filosofian tohtori Tuure Junnila (1910–1999) oli eräs Suomen tun-
netuimmista oikeistopoliitikoista toisen maailmansodan jälkeisinä
kylmän sodan vuosikymmeninä. Junnila muistetaan ennen muuta
Urho Kekkosen itsepintaisena vastustajana sekä pitkäaikaisena
parlamentaarikkona, näkyvänä oppositiomiehenä ja tuotteliaana
poliittisena kirjailijana. Aatteellisilta ja poliittisilta näkemyksiltään
Junnila oli konservatiivi ja hän lukeutuu Kansallisen Kokoomuksen
historian merkkihenkilöihin. Junnila teki mittavan päivätyön myös
politiikan ulkopuolella, ensin taloustieteen tutkijana ja sitten Kan-
sallis-Osake-Pankin johtokunnan jäsenenä.1
Junnilan koko elämäntarina ei mahdu väitöskirjan kansien vä-
liin. Tämän tosiasian olen joutunut myöntämään itselleni ja jättä-
mään Junnilan kokonaiselämäkerran kirjoittamisen suosiolla myö-
hemmäksi. Käsillä oleva teos, joka on kirjoittajansa Suomen ja
Pohjoismaiden historian alaan kuuluva väitöskirjatutkimus, onkin
osaelämäkerta, jonka puitteissa Junnilan henkilöhistoria ja hänen
toimintansa suomalaisessa yhteiskuntaelämässä tulevat selvite-
tyiksi vuoteen 1956 saakka. Kyseistä vuotta on totuttu pitämään
keskeisenä taitekohtana Suomen toisen maailmansodan jälkei-
sessä poliittisessa historiassa, mihin neuvostoliittolaisten miehi-
tysjoukkojen poistuminen Porkkalasta, dramaattinen yleislakko
esivaiheineen ja Urho Kekkosen pitkän valtakauden alkaminen
antavat kieltämättä kosolti aihetta. Varsinkin viimeksi mainittua
9
tapahtumaa voi pitää käänteentekevänä myös Junnilan kannal-
ta, siksi vahvasti hänen poliittinen uransa tuli jatkossa kulkemaan
Kekkosen varjossa. Sijoittaessani tämän tutkimuksen päätepisteen
kevääseen 1956 en kuitenkaan ajatellut niinkään sitä valon ja var-
jon symboliikkaa, joka tuohon ajankohtaan Junnilan tapauksessa
liittyy, vaan ennen muuta tutkimukseni pääotsikossakin kiteytyvää
johtoteemaa ”nuori konservatiivi”, jonka kuvausvoima kohdistuu ni-
menomaan 1950-luvun puoltaväliä edeltävään aikaan.2
Pyrin tutkimuksessani muodostamaan – valitun aikarajauksen
puitteissa – mahdollisimman kattavan kokonaiskuvan Junnilasta
henkilönä ja poliitikkona, unohtamatta hänen toimintaansa tiede-
miehenä ja pankinjohtajana.
”Nuori konservatiivi” ei siis ole pelkkä Junnilan poliittisen toi-
minnan historia vuoteen 1956 ja olen yleensäkin samalla kannalla
kuin John A. Garraty, joka tähdentää klassikon aseman saavut-
taneessa teoksessaan ”The Nature of Biography”, ettei biografin
tehtäviin kuulu pelkästään tutkimuksensa kohteena olevan henki-
lön uran ja ulkoisten vaiheiden kuvaus, vaan hänen on kuvattava
myös henkilöä itseään, tämän persoonallisuutta ja luonnetta, sitä
yksilöllisyyttä, joka jokaisessa ihmisessä on. Olkoonkin – Garra-
tyn viisaita sanoja lainatakseni –, että ”ihmisen persoonallisuus on
aina niin monimutkainen ja vaihteleva, että sitä voi ymmärtää vain
epätäydellisesti, ja epätäydellisestikin vain suurella ponnistuksel-
la”.3
Garraty on oikeassa siinäkin, ettei elämäkertatutkimuksen
kohteeksi valittua henkilöä voi erottaa ympäristöstään ja tutkia ku-
ten koeputkeen eristettyä tuntematonta kemikaalia. Ihminen elää
vuorovaikutussuhteessa muiden ihmisten kanssa ja erilaiset so-
siaaliset, kulttuuriset ja taloudelliset voimat vaikuttavat häneen.
Garratyn mukaan kerrottaessa jonkun ihmisen elämäntarinaa on-
kin välttämättä sanottava jotain myös ympäristöstä, johon tarina
sijoittuu.4
Kuinka paljon tutkimuksen päähenkilön elin- ja toimintaympä-
ristöä on kuvattava, se on ikuisuuskysymys, jota ovat pohtineet
10